Paljon kirjeenvaihtoa kaikkiin ilmansuuntiin ja yksityikohtien tarkentelua. Kaikki oleellinen on käytännössä saatu neuvoteltua valmiiksi työnantajan kanssa ja vaikuttaa hyvältä. Meiltä odotetaan päätöksiä.
Tässä vaiheessa uuden innostuksen rinnalle tulee vahvemmin myös ajatus "hetkinen, mitäs me ollaan tekemässä." Jokainen askel eteenpäin valmisteluissa vie kauemmas pisteestä josta voi kääntyä takaisin. Yksisuuntaisen tien rakentamista sillä seisten. Kolme päällimmäiseksi nousevaa kysymystä on perhe ja ystävät, Katin duuni, sekä kaiken omaisuutemme realisointi. Sitten huomio kiinnityy toisella puolella palloa vastaan tuleviin haasteisiin; lasten kielitaito ja koulu, sosiaalinen verkosto jne.
Vaan mitään ei saa ikinä aikaiseksi jos vain keskittyy kauhistelemaan. Asioilla on tapana ratketa itsestään, siinä ei murehtimiset auta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti