Kuva pikkaisella viiveellä "hiihtoreissultamme" Mt Ruapehulta. Ajeltiin lauantaina lämpöisessä, tuulettomassa ja pilvettömässä säässä pohjoiseen Taupolle. Ajatus oli viettää lauantai tutustuen seutuun ja painella illaksi kylpylään. Taupo on pystytelty kovasti vulkaaniselle alueelle ja maasta tulvii vähän reilu 40C vettä jota johdetaan terveysvaikutteisiin kylpyihin ja uima-altaisiin suuren mineraalipitoisuutensa vuoksi. Kerrankin kylpyvettä jossa ei tullut kylmä, oikeastaan liiankin kuuma. Tunnin kahden uinnin jälkeen olo oli voimaton ja kypsä.Syötiin illalla hyvin ja paineltiin pehkuihin, koska seuraavana päivänä olisi aikainen herätys - hiihtämään! Ajelimme päivällä vuorten ohi ja näky oli houkutteleva; koko vuori hohti puhtaan lumisena auringossa ja uutta lunta oli edellisinä päivänä satanut toista metriä.
Sunnuntaina herättiin pieneksi harmistukseksi tuuleen, sumuun ja vesisateeseen :( Optimisteina totesimme että sää varmasti paranisi vuorella pilvien yläpuolella! Eikun joukkue autoon ja vuorille. Matkalla sade hetkittäin yltyi ja tuulikin tuntui aika rajulta. Matkalla Kati jo ihmettelikin vastaantulevia autoja joilla oli sukset katolla... "Ne on varmaan vaan jääneet sinne yöksi eilisen hiihtopäivän jälkeen ja palailevat vasta tänään koteihinsa" huijasin itseäni. Katin mielestä selitys ontui.
Reetta avasi oven ja lennähti heti 5m takaviistoon. Pystyssä pysymiseen sai todella keskittyä. Lapsista Henriikka halusi ehdottomasti tulla kanssani ulos kokemaan tuo sään. Vedettiin kunnolla päälle, huppu tiukalle ja menoksi. Tuulen otsaan ja poskiin pirskomat vesipisarat ja rakeet tuntuivat painuvan ihosta läpi, suhteellisen hyvin istuva gore kuoritakki paukahti pallopurjeeksi ja saimme vetää itsemme kyykkyyn että pysyttiin pystyssä. Päätettiin mennä vuorenrinteelle katsomaan ja työnsin Henriikkaa selkä edellä edessäni. Kokeilimme antaa Hepun seistä hetki itsekseen ja katsoa tuleeko siitä mitään - ei tullut, tuuli nappasi Hepun saman tien maasta ja heitti takaisin syliini.
Tässä vaiheessa Henriikkaa rupesi aiheellisesti hieman jännittämään ja olimme molemmat likomärkiä. Hivuttauduimme takaisin autolle mutta ensin pysähdyimme ottamaan tässä näkyvän kuvan. Minun piti asettaa Heppu tukevasti paikoilleen ja syöksyä äkkiä polvilleen ottamaan kuva ettei tyttö olisi lähtenyt tuulen mukana vuorelta.
Rohkea ja sisukas tyttö!
