St James Epic

St James Epic takana. Voinee varmuudella sanoa, että kaikkein rankin reissu jonka olen numerolappu rinnassa tehnyt. 103 kilometriä, reilusti yli 8000 kaloria, 9 tuntia putkeen rääkkiä, välissä 3,5 minuuttia lepoa evästauon muodossa. Mikä mahtava olo maalin tullessa!

Lähdettiin Kallen kanssa perjantaina lautalla yli ja ajeltiin Hanmer Springsiin. Kilpailu alkoi seuraavana aamuna aikaisin noin 40 km pohjoisempana Lake Tennysonilla ja ajatuksena oli yöpyä teltassa starttialueen kupeessa. Mukaavuudenhalu (ja -1C lämpötilaennuste) ottivat voiton ja majoituimme hotelliin sekä edeltäväksi että kilpailu jälkeiseksi yöksi... Aamulla pystyyn viiden jälkeen, aamupala ja kohti starttia. Minulla edessä 103km Epic ja Kallella 60km Pony Express. 

Yöllä oli pikkuisen pakkasen puolella, mutta aamulla lämpötila kohosi nopeasti ja kilpailupaikalle päästyämme oli jo 6 astetta plussalla. Lähtöalueella oli jo täysi meininki päällä, multisport sarjojen kisat olivat jo hyvässä vahdissa, bajamajoihin jonot ja sporttisen oloisia ihmisiä suihki joka suuntaan testaillen pyöriä ja säätöjä. Huulet tötteröllä imin Gatoradea ja popsin pähkinöitä ahtaaksesni energiaa korteeni.

Yksi mielenkiintoinen seikka oli että Anton Cooper kisasi samassa sarjassa kanssani. Epätietoisille selvennykseksi; Anton on Uusi Seelantilainen 18 vuotias nulikka joka ajaa ammatikseen Canondalen tehtastiimissä ja tällä hetkellä aika ylivoimainen maastopyöräilym MM-sarjassa. Kertakaikkiaan vaatimaton "naapurin poika" joka täytettyään 14v on murskannut kaikki ennetykset kansallisissa sarjoissa ja maailmalla. Kävi semmoinen tuuri, että pääsin starttaamaan hieman ennen Antonia kisaan ja ehdin johtaa varmaan 10 metriä kunnes tuo 165cm ohjus meni ohi käsittämätöntä vauhtia, ja päätyi voittamaan leikitellen kilpailun puolen tunnin erolla seuraavaan Elite/Pro sarjan kisapolkijaan... 

Lake Guyon matkan varrelta

Kisa itsessään tarjosi ehkä upeimpia maisemia joita olen Uudessa Seelanissa nähnyt. Lumihuippuisia vuoria joka suunnalla keskellä kesää, kristallin kirkkaita jokia ja järviä joissa jo kisavauhdista silmäilemällä näkyi lohta kaikkialla, valtavia vuoria (yli kolmeen kilometriin) ja alppimaisia niittyjä. Päivästä itsestään teki hienon ja haastavan se, että taivaalla ei ollut pilven hattaraakaan, lämpötila nousi varjossakin yli 30 asteeseen eikä vilvoittamassa ollut viimeisiä tunteja lukuunottamatta tuulen virettäkään. Ylämäet ovat jyrkkiä, kilometrien mittaisia ja louhikkoisia (pään kokoista lohkaretta), alamäet eivät hurjan teknisiä mutta sen verran jyrkkiä ja louhikkoisia että saa roikkua hanuri pitkällä takarenkaan päällä ja varoa ettei yllättäen tule ohjaustangon yli. Lisäksi matkavauhtia rajoittivat 12 joen ylitystä joissa fillaria sai kantaa pään päällä kulkusiin asti ylettyvässä jääkylmässä vedessä, sekä muutamat nousut joissa pyörän sai ripustaa selkään koska käsiä tarvittiin kiipeämiseen ja juurista ja kivistä roikkumiseen :)

Lake Gyonilla noin 35km kohdalla

Nestettä meni kisan aikana noin 15 lirtaa. Vaikka joka joesta ryystinkin mennessäni, loppui juomat hydration packista 7km ennen maalia ja kieli takertuili janosta poskiin. Harvoin on maalialue ollut yhtä tervetullut näky. Kalle oli iloisena zemppaamassa viimeisellä sillalla maalialueella saavuttuaan 60km matkalta tuntia aiemmin.

Matkan aikana päätin että loppukesän 144km pitkä Rainbow Rage Epic saa jäädä väliin... nyt alkaa jo mielessä "mitä jos sittenkin" pohdinta...