Pikku hiljaa alkaa elämiseen löytyä rytmi. Tiedetään niinkin arkipäiväiset asiat kuin ruokakaupat (ei siis sitä ryöstähintaista jossa pörrättiin ensimmäiset pari päivää...), kaupunginosat alkaa hahmottumaan ja hetkittäin ollaan vuorokausirytmissä kiinni.
Vuokrahuoneisto alkaa tuntua jo nyt hieman... rajoittuneelta. Kunpa pian löydettäsiin mukava kämppä ja saataisiin omia rojuja tontille. Vartustelutaso on sinällään kämpässä ok, mutta minimalistinen. Paljon sellaista mitä normaaliin elämiseen tarvitaan puuttuu; astioita on 6 kutakin, samoin aterimia, 1 paistinpannu, yksi kattila, ei silityslautaa, ei imuria (siivous talon toimesta kerran viikossa, rytmi jota ei suunniteltu kolmilapsista perhettä silmälläpitäen), TV:stä puuttuu tuumia jne. Kämppä on aivan ydinkeskustassa joka on mukavaa vaihteeksi siinä mielessä että iltaisin voi hetken mielijohteesta lähteä kävellen vaikka ulos syömään ja kaikkialle pääsee jalan. Haittapuolena se, ettei juuri missään ole lapsiperheitä.
Treenaaminen on mukavaa tällä puolella. Ilmasto on ihanteellinen ulkona liikkumista silmälläpitäen. Jannelle on jo ensimmäisen viikon aikana kertynyt juoksukilometreja 30+ kun on uutta maisemaa ja merenrantaa juostavana. Katille löytyy Yogasaleja joka lähtöön ihan lähettyviltä.
Seuraavien viikkojen aikana ohjelmassa on asuntojen katselua, auton osto, sänkyjen hommaaminen. Jannen pitäisi päästä myös työrytmiin. Toistaiseksi työpäiviä on kertynyt puoli.Tämä autotta oleminen tuntuu ehkä kaikkein hankalimmalta juuri nyt. Melkein olisin mieluummin ilman kenkiä. Vieraassa ympäristössä elinpiiri rajoittuu kovasti ja yksinkertaistenkin asioiden hoitamiseen muutaman kilometrin päässä menee puoli päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti