Asuntoa ja autoa

Viikko vierähti ja hyvä sellainen! Moni elämää täällä helpottava asia loksahti kohdalleen.

Kämppä. Löydettiin sellainen kämppä, että tiesimme jo sisään astuessamme että se on tämä. Belmont Hills on alue noin 15km Wellingtonin ydinkeskustasta lahta kiertäen pohjoiseen. Kämppä on vuoren huipulla ja näkymät noin 300 astetta; etelään Wellingtonin lahdelle ja Wellingtonin kaupunkiin, itään ja pohjoiseen vuorille. Rauhalliselta asuinalueelta lähtee oma privaatti tie joka nousee huipulle. Isot piha-alueet muksuille temmeltää. Kämpässä itsessään on neljä tuplakokoista makuuhuonetta, muutama kylppäri ja wc, olohuone, valtava keittiö ja tv huone. Sekä Jannen helmi, hillittömän kokoinen siisti ja lämmin autotalli. Nyt on missä nikkaroida ja pitää projekteja tulilla.

Hieman vielä saadaan jännätä asuntoa tosin. Tämänkin osalta olemme läpikäyneet hakuprosessin taustakartoituksineen, henkilöreferensseineen ja yritys joka hallinnoi taloa omistajien puolesta lienee myös analysoinut meitä hakijoina. Saimme pari päivää sitten perjantaina tietää että olemme nyt ainoa hakijat prosessissa ja vuokraavan pariskunnan rouva oli todennut meidät oikein soveliaaksi ja toivotuksi perheeksi. Herra vuokraajaa ei vielä ole hänen matkustuksensa vuoksi ole tavoitettu tämäkin kuittaus tarvitaan. Asuntoa hallinnoivan yrityksen mukaan homma on kuitenkin jo selvä ja tämä maanantain ok vain muodollisuus.

Autokin järjestyi. Alun alkaen oli mielessä Porschen Cheyenne S tai bemarin X5. Täällä on hyvin konservatiivinen, tosin rento, business ilmapiiri eikä ko kinnerit ole ehkä kaikkein parhaita myyntiorganisaation edustajalle... Päädyimme "turvalliseen perheautoon" josta ei niin hätäisesti tule närää. Alla on Volvo XC90. Katin painostuksesta otettiin salaa ja ilman mitään mallimerkintöjä reilu 300hv malli parilla turbolla.

Tähän autorulettiin tosin liitty ikäväkin yksityiskohta joka antoi hyvän opetuksen. Saimme autosta parhaan diilin yhdeltä Aucklandissa majaansa pitävältä yritykseltä. Matkaa WEL-AUCK välillä ei ole kuin reilu 600km, mutta tie on välillä mutkaista vuoristokiharaa ja meitä varoiteltiin reissun vievän ruuhkista ja muusta johtuen 8-10h. Ei siis kovin mielekästä perhematkailua. No, ei muuta kuin Rukan reissusta tuttu keino käyttöön ja Janne puikkoihin autoa hakemaan. Lentelin iltapäivällä 10.4 Aucklandiin. Myyvä liike oli ehkä yksi parhaita autoliikkeitä joihin olen törmännyt palvelultaan, ammattitaidoltaan ja asiantuntevuudeltaan. Kentällä oltiin vastassa ja kaikki oli auton osalta kunnossa. Heti kun saivat ajokorttini käväisivät noutamassa kilvet rekisterikeskukselta lähettyviltä.

Pääsin paluumatkalle siinä kuuden aikaan illalla hämärän jo laskeutuessa. Koska käytännössä koko matka taittui pilkkopimeässä NZ maaseudulla ja suureksi osaksi tavallisia valtateitä pitkin, en nähnyt matkan aikana oikeastaan mitään muuta kuin valaistun ajoradan ja sitä reunustavaa heinikkoa. Mietin alkumatkasta, että jospa sattuisi vaikkapa liftari matkaseuraksi niin kuluisi aika rupatellessa nopeammin. Toiveeseen vastattiin 5h ajoa myöhemmin. Eräässä valaistussa risteyksessa seisoskeli pari naikkosta ja yksi sälli. Ihan siistin oloisia, kaverilla oikein kauluspaita yllään. Lämpöä +3 ja porukka aika tavalla kylmissään. Liftailivat samaan suuntaan kuin olin matkalla. Nappasimpa kyytiin ja turistiin niitä näitä. Olivat menossa noin 20km seuraavaan kaupunkiin ja oli taidettu olut tai pari ottaa.

Koska oli pilkko pimeää ja ajoittain vielä tosi sumuista meni mulla suurin huomio keskustelun lisäksi tien seuraamiseen. Vähän ihmetytti jossain vaiheessa kun etupenkillä ollut matkustaja penkoi puhelintani etsiskeli siitä musiikkia, jouduin oikein pyytämään että jättää rauhaan, ne mitä näkyy on maileja, ei iTunes. Noh, ajattelin että matkaa on jälljellä reilu 10km, istuskelkoon siinä nyt. Päästiin perille mikälie kyläpahaseen ja tipautin seurueen pois kyydistä.. Kiittelivät kovasti ja toivottelivat hyvää matkaa. Polkaisin kiesin taas sopivaan matkavauhtiin ja tavoittelin etukonsolista hemuja. (Ei tietenkään muuten mutta kuin verensokerin ylläpitämiseksi :) )  Mitä helv...? Pussi oli tiessään?? Jotenkin tajusin heti, että nyt ei ole asiat ihan oikein... Nopea inventaari -  lompakko tyhjennetty! Voi XXttu!

Jarru pohjaan ja kumi viheltäen uukkari ja perään. Äkkäsin kolmikon läheltä paikkaa johon tilpautin, sääli vaan että nekin äkkäsi mut. Ottivat heti jalat alleen ja pakenivat semmoiseen muutaman paikallisen yökerhon keskittymään jonka pihalla oli kymmenittäin ihmisiä. Laitoin kärryn parkkiin ja rotsin päälle ja ajattelin käydä noutamassa tollot oikealle omistajalleen. Hetken harkittuani päätin kuitenkin jättää väliin. Jos rahojen alkuperästä tulisi vääntöä olisi minun sana vastaan heidän, milläs minä todistaisin että fyffet on mun? Ja toisaalta, mistä mä tiedän ettei niillä ole siellä 60 kaveria. Mä olen yksin täysin vieraassa kylässä, ei hyvita oikein olla joukkopieksennän kohteena, kapakkatappelut on kuulemma tän maan kansallislaji.

Eli vahinko tapahtui jo aiemmin, olisi pitänyt ennen vieraiden päästämistä autoon tarkistaa että kaikki arvokas on ulottumattomisaan. Vaikka kadonnut rahasumma oli pienehkö (~$100/50eur) jäi jäljelle monumentaalinen vitutus. Enkä oikein jaksaa ymmärtää tapahtunuttta... jos minä seisoisin umpijäässä keskellä ei mitään, ja joku poimisi mut lämpimään autoonsa ja veisi minne ikinä halusinkin, ei nyt ihan ensiksi tulisi mieleen rullata sitä..?

Täst lähin, jos otan matkaajan kyytiin, pyydän ko henkilöä antamaan henkkarinsa mulle matkan ajaksi. Jos jotain menee kiharaksi, tiedän ainakin kenen kanssa olen tekemisissä. Liftaaminen sinällään on ihan asiallinen juttu, samalla kyydillä kulkee useampikin ja saa vaihtelua tylsään köröttelyyn.

Positiivisena detaljina mainittakoon että matka taittui ajassa 6h 45 min.