Castlepoint excursio

Pohjoissaaren maakuntakierrokset jatkuvat, tällä kertaa piipahdettiin tutustumassa Castlepointiin itärannikolla. Matkaan lähdettiin koko 6 hengen orkesterilla ja mahdutettiin autoon vielä Samun kantorinkka, muutama laukku ja makuupusseja siltä varalta että meillä järjestyisi majoitus matkanvarrella.

Ajeltiin ensin Mastertoniin jossa pysähdyimme viettämään aurinkoista päivää. Lämpötilakin 18 asteen tuntumassa pitkästä aikaa. Tässä maassa on kattava verkko iSite nimisiä palvelukeskuksia jotka auttavat matkailevaisia kädenkäänteessä löytämään alueeltaan kiinnostavaa tekemistä, ohjaavat must-kohteisiin ja järjestävät kuljetuksia, majoitusta jne. Päätettiin kokeilla ja paineltiin sisään. Ystävällinen henkilökunta kuunteli toiveemme saman illan majoituksesta Castlepointin suunnalla noin 70km päässä, soittivat yhden puhelun ja asia oli selvä :) Meitä odoteltaisiin illan tullen Castlepoint motellilla ja varauksessa olisi oma talo. Hintaa 6 hengen yöpymiselle kertyisi 150 kiwi taalaa (noin 80 euroa). Not bad.

Syötiin lounas Fat Duck:ssa ja ajeltiin muutama kiekka junalla joka kierteli lasten riemuksi keskustan puistoalueella. Koska matkustajia ei vaunussa ollut ruuhkaksi asti, saivat lapset herra konduktööriltä erityiskohtelun ja kutsun tutustumaan junan ohjaimiin. Riitti hämmästeltävää.

Castlepoint itsessään on niin pieni paikka, että kyläksi kutsuminenkin lipsahtaisi lempilajini, liioittelun, puolelle. Ajettiin epähuomiossa ohi kahden kadun keskusristeyksestä. Kääpiökylästä löytyy yksi sekatavarakauppa, pari bensapumppua ja yksi ravintola. Mutta maisemia senkin edestä. Noustiin majakkaniemeen ja majakalle joka on kylän vetonaula. Mahtavat maisemat rantaviivaa myöten. Laittelin reissusta oman kuvakansion. Paikan mittasuhteita on vaikeaa saada kuviin, pudotus särkän reunalta vaahtoavaan mereen on parikymmentä metriä. Reunalle ei mieli mennä, koko niemi ja rannan muodostelmat on hiekkakiveä joka rapautuu herkästi. Saas katsoa kauanko majakka seisoo pystyssä.

Näin talviaikaan paikka oli aika autio, mutta kesäisin kalliojyrkänteet ovat suosittu kalastuskohde. Istuskelevat rapautuvalla jyrkänteen reunalla ja heittävä käsivarren kokoisia vieheitä virran kuljetettavaksi. Paikalta saa kuulemma isoa kalaa jota ei muualta juuri rannalta heittelemällä tavoita. Yhtenä pakkomielteenä paikallisilla on saada sailfish kiikkiin rannalta, temppu jossa kukaan ei vielä tähän mennessä ole onnistunut. Pienenä knoppitietona innostuneille; sailfish on maailman nopein kala joka saavuttaa yli 100km/h nopeuden!

Kun kalliot oli kiipeilty ja hiekkarannat huristeltu autolla siirryimme tutustumaan majapaikkaamme. Pienessä kylässä talotkin ovat pieniä :) Lukaalimme käsitti yhden makuuhuoneen ja yhdistetyn olohuone-keittiö-ruokahuoneen. Ja tämä oli toinen alueen kahdesta suuresta kämpästä, muut olivat kooltaan valehtelematta vain hieman suomalaista puuceeta suurempia. Mutta, kämppä oli lämmin ja merenrannalla.

Illalliselle käveltiin jo lähes pimeää hiekkarantaa pitkin kuutamossa. Pöytä koreaksi; Ostereita, simpukoita, kalaa, olutta, viiniä, limpparia. Yhteinen nimittäjä edellämainituille juomia lukuunottamatta oli yllätyksellisesti se, että kaikki oli uppopaistetua? Osa pakasteesta. Lapset vetivät pisimmän korren "fish&chips" lautasillaan. R sai eteensä sellaisen keon friteerattuja simpukkapalloja, että hiki tuli jo alkuerissä. Minun koettelemukseni oli toisen sorttinen; osteripallot maistuivat aivan jalkahieltä. Huuhdottiin pallerot suurimmaksi osaksi tuulensuojaan ja käppäiltiin yöpuulle.

Onneksi ehdimme kiertää kaiken mitä haluttiin nähdä jo saapumispäivänä lauantaina. Sunnuntai aamuna verhojen takaa paljastui kaatosade ja sumu. Pakattiin siis auto ja ajeltiin Mastertoniin aamupalalle ja kotio. Tai no, matkalla pysähdyttiin taas suklaapuodissa. Wasabi-Ginger suklaa oli yhtä hyvää kuin ennenkin!