Nyt kun tällainen merkkitapahtuma on täällä koettu, tunnen itseni pakotetuksi kertomaan siitä hieman.
Kamat saapui ja dyykkikamat siinä mukana, kaikki vieläpä kunnossa. Ei muuta kuin rigi kasaan ja miettimään mahdollisuutta veteen pääsyyn. Sitä ei sitten tarvinnutkaan pitkään odotella, tieto konttimme saapumisesta kaveripiirissäme kulki tehokkaasti ja heti tuotapikaa puhelin pirahti ja P soitteli sukelluksista; kaikki oli järjestetty jo seuraavaksi sunnuntaiksi, siis kahden päivän päähän. Alunperäinen suunnitelma oli Lermontovin hylky, mutta johtuen kelistä emme päässeet ylittämään kanaalia eteläsaaren puolelle. Suuntasimme Wellingtonin edustan edustalle.
Aamulla matkaan ja P:n kautta rantsuun ja vene veteen. 275hv pata liikutteli sopivalla 50 solmun matkanopeudella meidän kuuden hengen seurueen kohteelle, HMNZS Wellington, F69.
Näkyvyys oli paikallisittain kehnohko johtuen voimakkaista tuulista ja virtauksista. Täkäläinen huonohko on tosin parempi kuin Suomen merialueilla ikinä; hylyn päällä leijuessa sen näki kokonaan :) Eräs hieno asia tästä sukelluksesta ja reissusta jää mieleen: Seuraamme liittyin kaikilla mittapuilla hillitön delfiiniparvi jossa oli arvoioiden mukaan lähemmäs 300 delfiiniä! Uteliaina ja leikkisinä otuksina pitivät meille seuraa nousupysähdyksissä. Minne vain katsoi niitä oli useissa eri kerroksissa. Veneen liikkuessa ympäröivät meidät ja loikkivat ilmaan ympärillämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti