Itse saarelle saa rantautua vain luvanvaraisesti 20 henkilöä päivässä. Yöpymiset ainoastaan erikoisjärjestelyn kautta ja Park Ranger valvonnassa. Kuulemma kokeilemisen arvoinen juttu; keskellä yötä lähdetään hiipimään fikkareiden kanssa ja katselemaan kiwi- lintujen pesimäpuuhia. Uusi-Seelanti on ainoa paikka maailmassa jossa kiwi- lintuja elelee ja tämä saari on niiden kannan osalta keskeinen. Saarella ei ole yhtään petoeläintä (lue kotikissaa) niitä tappamassa. Meressä luonnonsuojelualueella saa sukeltaa vapaasti, mutta mitään ei saa merestä nostaa eikä luonollista olotilaa häiritä. (Pitäisiköhän mun alkaa ajaa OC sukeltamisen kieltoa..? :-) )
Sukellukset olivat hienoja, voikun Kati olisi ollut mukana. Eläinten runsaus on marine reservin aluueella käsittämätön; samalla sukelluksella seurana hylkeitä, kalalajeista haita, merihevosia, hervottoman kokoisia rapuja, mustekaloja, ankeriaita, värikkäitä merietanoita jne. Joitain yksityiskohtia ihastellessani huomio herpaantui ja pasautin mopolla kelppimetsään :-)
 |
| Ei, en ole kähertänyt fledaani, se on suolavedestä ja tuulesta käkkärällä |
Yksi sukelluksista tehtiin suojelualueen ulkopuolella. Sukeltajat ei täällä näe nälkää, malliksi yksi rapu (rock lobster / crayfish). (Ei, en ole lihonnut 10kg, hieman ahdas kuivapuvun kaulamansetti...)
