Meidän hiihtochalet

No nyt meillä on hiihtomaja. Tai no, ei se meidän ole mutta käytössämme. Suurin ongelma täällä pohjoissaarella hiihtämään pääsyssä on säät ja niistä aiheutuvat hiihtokeskusten / vuorten sulkemiset. Kun tähän yhdistetään hotellien ja hiihtomajojen vuokrausehdot (peruutukset viimeistään 14 vrk aikaisemmin tai maksettua vuokraa ei palauteta) on hiihtämään pääsy ollut ongelmallista. Meidän kokoiselle porukalle reissun majoutukset pitäisi varata 2-3 viikkoa ennakkoon jotta saa mökin/huoneen, mutta vasta 3-4 päivää eteenpäin ulottuvat sääennusteet antavat jonkinlaista kuvaa hiihtomahdollisuuksista. Jokainen yritys on siis $300-400 uhkapeli. Tällä kaudella säät ovat olleet sen verran ailahtelevia, että riskin realisoitumismahdollisuus on ollut luokkaa 50%.

Kahvipöytäkeskustelin tästä erään samassa rakennuksessa kanssamme toimistoaan pyörittävän kaverin kanssa. Sain kuulla, että heilläpä on Ohakunessa (hiihtokylä Mt Ruapehun juuressa) talo varsin vähällä käytöllä ja olisimme enemmän kuin tervetulleita käyttämään sitä! Näin ratkesi kaikki hiihtoon liittyvät ongelmat kertalaakista - päätöksen lähtemisestä voi tehdä vielä perjantain aikana ja hinta on murto-osa julkisesta tarjonnasta. J&M&E, tulkaapa tänne hiihtelemään!

Tänä viikonlopuna ajeltiin pohjoiseen ensimmäistä kertaa. Perjantai-iltana Ohakuneen noin 270km. Lauantai aamuna brekkarit ja vuokraamon kautta rinteisiin.Ensimmäistä kertaa koko perhe oli suksilla!! Myös Samu 3v :-)

Päivä oli laskemiseen otollinen, ei pilven hattaraa taivaalla, ei tuulta, lämpötila +16C ja lunta huipulla yli 4m! Sesongin loppua lähestyen alemmilla rinteillä lumi oli jo upottavan kiteistä. Ala-asemille laskevat rännit oli lumetettu joten keskus pyöri vielä ihan täysillä. Viimeisten kuukausien saateisuus (ylhäällä lumimyrskyt) pitänevät vuoren laskukunnossa vielä kuukauden verran, eli Suomalaisittain kesäkuulle.

Vaikka päivä meni lasten ehdoilla saimme kumpikin Katin kanssa omat nousut. Itse nousin parilla hissillä huipulle (josta lähti vielä letkassa hiihtäjiä tarpomaan kilometrin ylöspäin) ja käytin jonkin verran aikaa sivuttain siirtymiseen rinteen ulkopuollelle. Mikä mieletön lasku, koskematonta pehmeää keväthankea loputtomasti! Nautiskelin kananlihalla. Hetken päästä tosin selvisi syy siihen että sain piirrellä koskemattomaan hankeen... tuo hiihtoalue oli jo suljettu ja rinne loppuisi parin kilometrin päässä kivikkoon ja kilometrin päähän hisseistä ja auki olevista rinteistä :-) Onneksi jäi ottamaan kuvaa ja ihastelemaan maisemaa, niin muuan Ski Patrol -mies sai hiihdettyä kiinni. Keskustelu meni (suomennettuna) suunnilleen näin:

P: Hyvin kulkee, oliko hyvä "run"?
J: Oli, loistava, kiitos. Piti ihan pysähtyä tähän nautiskelemaan.
P: No hyvä. Kannataa hetki nautiskella. Sulla on kohta vähän kiivettävää.
J: Täh?
P: Juu, nää rinteet on suljettu
J: Mutta tuolla alempana näkyy vielä rinnemerkkejä vaikka kuinka pitkälle...?
P: Niitähän minä olen tullut tänne keräämään :-) Tai voithan sä laskea vielä jonkun matkaa ja nautiskella. Tulee vaan enempi käveltävää.
J: Jaahas, paljonkohan
P: Semmonen 700m, mutta se kulkee tuon *osoittaa sormella* harjanteen yli... (kannataa katsoa LORT Kuninkaan Paluu / Mordor niin hahmottaa maaston ja "harjanteen koon"). Mistä muuten olet kotoisin?
J: Suomesta...
P: Terve terve, mita kuluu...? Hahhahha
J: No hyväähähn tässä, kuinkas sinä...?
P: Minun vaimo Aija on Suomalainen. Suomussalmelta. Nähdäänkö myöhemmin tuolla Winter Garden ravintolassa niin esittelisin mielelläni...



Ravintelissa tankkaamassa.



Tämmöiset kohtaamiset on helmiä. Ei ehditty tavata rinteissä uudestaan mutta katotaan jos kohdataan myöhemmin. Tarpomista riitti mutta oli kyllä sen arvoista!



Samu ensimmäisen nousun päällä





Illaksi paineltiin kylään ja Italialaiseen ravinteliin syömään. Maistui ruoka. Ja uni. Sunnuntaille oli taas luvassa niin rajuja tuulia että vuori suljettaisiin joten jätettiin hiihdot väliin ja ajeltiin rauhassa ja pysähdellen kotiin. Mä alan varmaan pehmenemään vanhemmiten, pysähdyksiä matkalla ja vaikka mitä. Nuorempana paineltiin yhtä soittoa Åresta Tukholmaan ja koko autokunta vielä kannusti :)



Samu lepäilee