Ei kummempaa

Ei ihmeellistä raportoitavaa. Eli lyhyesti kaikki hyvin. Arki alkaa tuntumaan arjelta, kauppareissuilta on karissut seikkailun tuntu, liikenne tuntuu luontevalta ja mielenkiinto reissaamiseen Wellingtonin ulkopuolelle kasvaa koko ajan. Vaikka olisi tässä lähialueillakin vielä vuosiksi ihmeteltävää.

Viikonlopun aikana tarkoitus säiden salliessa lähteä joko itä- tai etelärannalle haikkailemaan, kuten täällä tavataan sanoa. Vähän matkaa etelään löytyy hienoa karkeaa rantaviivaa ja hieman kauampana kuulemma hyljeyhdyskunta, oikein pahanhajuinen. Kokeillaan ottaa teille kuva :)

Kuluneen viikon aikana ainakin kaksi aikaansaannosta:
1) Janne sai Uuden-Seelannin ajokortin. Suomalaiselle helppo nakki, ei kirjallisia, ei ajokoetta. Liikenne sääntöineen määritelty kuulemma niin lähelle toisiaan vastaaviksi. Ehkä paras puoli tässä on se, ettei tarvitse enään kanniskella passia mukanaan; jos sen hukkaa voi huuli pyöristyä. Vieraassa maassa ilman kansalaisuutta tai viisumia ja lähin Suomen suurlähetystö Sydneyssä. Ei edes huvita ajatella millaisen byrokratian takana on matkustaminen täältä Ausseihin (eli täkäläisittäin Ozzie...) ilman asiakirjoja joita normaalisti kyylätään tiuhaan molemmissa päissä.

2) Vene Suomessa saatiin myydyksi. Taidettiin hieman alihinnoitella, koska saimme 11 ehdokasta vuorokaudessa joista yksi päätyi ostamaan veneen näkemättä. P jeesasi Suomessa papereiden, veneennäytön ja luovutuksen kanssa, suuri kiitos siitä! Ajateltiin lähteä hemmottelemaan itseämme siitä hyvästä Tongalle tai Samoalle. Tästä kartasta saa käsitystä minne sijoittuvat, käytännössä noin 4h lennon päässä.

Kesäkuun alku onkin mukava kun saamme muuttokuorman saapumisen mukana vihdoin omat huonekalumme. Ja R saapuu luoksemme. Ollaankin jo suunniteltu reissuja joita voidaan yhdessä tehdä.