Lähdettiin sunnuntaina aamupäivällä ajelemaan Wainuiomatan taakse kansallispuiston (niitä on Wellingtonin lähettyvillä kymmeniä) rantaan. Saimme hyvät ohjeet siitä missä hyljeyhdyskunta majailisi. Ei muuta kuin reppu selkään, Samu pään päälle ja töppöstä toisen eteen. Maisemat oli taas hienoja, sateenuhka ja aurinko vuorotteli matkan varrella mutta kuivina dallattiin koko matka. Tällä kertaa kamera matkassa ja napsin kuvia näkemästäni matkan varrella.
Käveltiin reilu kolme kilometriä, Matkanteko muhkuraisella alustalla ja välillä kivikolla on aikaa viepää. Puhumattakaan kaikesta kiinnostavasta matkan varrella jota pysähdeltiin tutkailemaan; kärpäsiä, lampaan jätöksiä, simpukan kuoria... :) Päätettiin että lapsille saa nyt matka riittää koska palata pitää vielä sama reitti. Kati jäi lasten kanssa istuskelemaan aurinkoon rannalle eväitä popsimaan. Minä päätin vielä kurkata vähän kauemmas. Matka hieman vei mennessään koska maisemat olivat kertakaikkiaan upeat, vaikeaa edes kameralla tallentaa. Isoa jylhää lohkareikkoa, lahden toiselta puolen nousevat auringonpaisteessa kylpevät vuoret ja isot rantaan murtuvat aallot. Juuri kun olin kääntymässä takaisin kuulosti siltä kuin joku iso äijä olisi yskinyt rantakivikossa. Ei ollut äijä, oli iso hylje joka joko tervehti tai karkoitti minua pois. Iso putki jäi Katin luokse laukkuun, otin 28-70 putkella sen mitä pystyin. Lohkareikkoon ei ollut oikein aikaa lähteä kiipeilemään. Tässä kuvassa erottaa tarkasti katsomalla kolme hyljettä, yksi pystyssä ja kaksi pötköttää.
Eli hylkeet löydetty. Hajusta emme ole vielä varmoja. Laittelin muutaman kuvan kansioon.
aika epeli saa olla, että hylkeitä tuosta erottaisi - ainakin minusta kaikki näyttää ihan kiviltä! mutta kyllä ne mulle sitten varmasti näyttäytyy ;)!
VastaaPoista